Boikotoiminen on tarpeellista magiaa

Organisoin omaa kulutuskäyttäytymistäni laajasti boikoteilla. Tutkin mahdollisuuksieni mukaan tuotteiden ja yhtiöiden taustoja ja päätän, missä määrin hyväksyn kunkin yhtiön toiminnan tai kunkin hyödykkeen tuotantotavan.

Kommentoin boikotointikäyttäytymistäni kahdesta näkökulmasta, jotka lopussa yhdistän epämääräisesti:
1. Boikotointi on kantilaisittain perusteltua ja virtaviivaisinta aktivismia.
2. Boikotointi tuottaa utopiasimulaation, jota käytetään lohduttamiseen ja magiaan.

Boikotoin kategorisesti. Jos minun maksiimistani tulisi universaali laki, asiat muuttuisivat merkittävästi parempaan päin. Vastaavaan logiikkaan nojaten katson, että oman kuluttajuuden haltuun ottaminen tiedostamalla tuotteiden taustat on kapitalistisesti katsoen yksinkertaisinta ja tehokkainta kansalaisaktivismia. Koska määrityn talousjärjestelmässämme ensisijaisesti kuluttajaksi, kuluttajuus on politiikan ydin. Jos muut kuluttajat toimisivat kuten minä toimin, asiat muuttuisivat parempaan päin.

Edellä mainitut perustelut ovat kuitenkin päättömiä. Voidaan luotettavasti väittää, ettei sillä, mitä minä valitsen, ole mitään seurauksia boikotoimieni yhtiöiden toiminnan suhteen. Boikotti onkin ensisijaisesti rituaalinen ele. Puhdistamalla oman elämäni vääriksi katsomistani kulutustottumuksista luon paikallisen utopian. Katsoessani omaa ideaaliseksi viljeltyä elämäntapaani tuotan simulaation.

Utopiasimulaatiolla on kaksi tarkoitusta. Ensinnäkin se suojelee minua patetian keinoin impotenssilta: Minä olen nähnyt näin paljon vaivaa hyvän asian eteen. Minussa on siis pontta toimia sen puolesta, jonka näen oikeaksi.

Simulaation toinen tarkoitus on maaginen. Kyse on sympaattisesta magiasta. Käyttäydyn periaatteen "niin ylhäällä kuin alhaalla" mukaisesti. Tuotan elämästäni utopiaa innolla, joka paljastaa minun kuvittelevan, että tuottamallani kuvalla saattaisi olla voodoomainen yhteys laajempiin taloudellisiin kehityskulkuihin. Ikävä kyllä elämäntapani ja globaalien kulutustottumusten välillä ei ole havaittavissa kausaliteettia.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Tämä loitsu ei nimittäin ole vain loitsu. Kuluttaja saa tuotteen kautta konkreettisen yhteyden tuotantoon, vaikka tuotannossa ei muutoksia tapahtuisikaan. Yhteyttä ei voi leimata pelkäksi harhaksi, vaikka yhteyden tähdellisyys helposti ylikorostuukin edustamassani "tiedostavassa" kuluttajuudessa. Tuote on saatavilla, koska sen toivotaan täyttävän yksilöiden tarpeita. On kunkin yksilön oma asia määritellä, onko hänellä se tarve, jota varten tietty tuote on tietyllä tapaa valmistettu. Kyse on ruohonjuuritason demokratiasta -- tai kuten minä mieluummin asian ilmaisisin, vastuullisesta anarkiasta. Boikotoimisella ei vain yritetä vaikuttaa globaaliin, vaan myös otetaan omavaltaisesti haltuun suhde globaaliin.

Minä päätän, mitä minä haluan minulle tuotettavan ja miten.