SHRC expresses condemnation of the abovementioned arrests which are being conducted outside the rule of the law, and requests that the Syrian authorities should stop this campaign of arrests and immediately release the detainees and give way to the freedoms including the freedom of expression and the right in political action. SHRC appeals to all supporters of human rights in Syria and the International Human Rights organizations to intervene to make an end to series of arrests and human rights violations.
Minua on viime aikoina suututtanut eräs asia. Se yllätti minut täysin. Eihän kukaan odottanut sellaista!
Haluan nyt kiinnittää myös teidän huomionne tähän erittäin tärkeään ja liian vähän huomiota saavaan asiaan. Se on asia, jonka käsitteleminen avoimesti kaikissa medioissa on ratkaisevaa kansakunnan ja jopa koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Meidän, sinun ja minun, on uskallettava katsoa asiaa silmästä silmään ja opittava puhumaan siitä sen oikealla nimellä.
Hyvät kanssabloggaajat, nostakaamme kissa pöydälle!
Mainitsin äskettäin väsääväni uutta versiota eräästä lautapelistä. Tarvitsisin erästä sen osaa varten vitsejä -- etenkin vaivaannuttavan huonoja ja uskontoaiheisia. Mitä löytys takataskuistanne?
Nyt seuraa metriin katsomatta Venantius Fortunatuksen runo De Childeberctho rege.
Kuningas Childebert
Oi kuningas, valtakunnan kruunu ja kuningaskuntien komentaja! Olet mies päiden päällä, päällimmäinen hyvyys ja koristeiden koristus, mitä koristeellisimmin koristava. Olet loistelias ja silti hienostunut, toimit aina hienotunteisesti. Käyt etulinjan edellä sinä ensimmäinen ja ensimmäisestä syntynyt. Voimassasi olet väkevä, Kaikkivoivan suosiossa; miellyttää mainioita rakas, makoisa voima, hyvä toivo ja hyvyys, hyvänhyvyyttäsi et koskaan katso ylen, tuo kunniallisuus kunniaa kunnioitetulle. Kukkain kukkea kukkanen juosten kukkaisana kera kukkien, Childebertin alainen: minä, Fortunatus rakastaen vähäisenä vähäisellä ymmärrykselläni tässä puhelen. Nöyrin rukouksin suosittelen Audulfia palvelijaksi, sekä itseäni: siispä hallitse meitä, ylhäinen.
Minulla on hassu suhde muihin ihmisapinoihin. Käyn helposti pillittämään, jos jonkin teoksen kautta päädyn luulemaan, että olen päässyt lähemmäs vaikkapa sitä, mitä on olla simpanssi.
Mitähän tästä pitäisi ajatella?
Entä mitä tästä pitäisi ajatella huomioiden edellisen bloggaukseni?
Olen osallistunut kahteen muuttoon. Toinen tapahtui Turusta Vartiokylään, toinen Kumpulasta Kallioon.
Olen tehnyt myös lautapeliä. Tarkemmin ottaen (muistaakseni) viidettä virallisehkoa versiota kyseisestä pelistä. Peliä ei ole julkaistu, mutta siitä on pyörinyt muutama kopio maailmalla. Sellaista enintään pienen piiriin kulttisuosiota. Peli on ainutlaatuinen ja loistava.
Teoksesta Building legitimacy -- political discourses and forms of legitimacy in medieval societies:
It was not just military necessity which kept Carolingian kings on the move, their right to hold power was justified by incessant movement.
Mietin, että miten tämä suhteutuu Virilion pohtimaan logistiikan ja vallankäytön suhteeseen.
Toisaalta ajattelen myös informaation logistiikkaa. Kaarle Suuri tovereineen organisoi lähettijärjestelmän, jonka avulla Kaarle pystyi reagoimaan lähes välittömästi valtakuntansa periferioidenkin tapahtumiin. Lisäksi hän hyödynsi samaan tarkoitukseen aikansa tehokkaimman tietojärjestelmän eli lännen kirkon organisaatiota.
Oliko itä- ja länsiroomalaisen hallinto- ja oikeuttamisjärjestelmän tehokkaimmat puolet yhdistänyt Kaarle käännekohta eurooppalaisessa vallankäytössä? Kiinnostavana yksityiskohtana eurooppalaisuus osapuilleen nykyisessä mielessä ilmaantuu lähteisiin Kaarlen aikana.
Tämä kaikki liittyy myös valvonnan vaikutelmaan vallankäytön elementtinä.
Olen joskus ajatellut, että olisi kivaa tutkia iranilaisten uskonoppineiden yksityisissä piireissään harrastamaa huumoria. Miten lie käytännössä onnistuisikaan.
Yhteiskuntatieteissä ja erityisesti politiikantutkimuksessa järjestelmän legitimiteetin vastakohdaksi mielletään usein fyysisellä väkivallalla saavutettu järjestys. Jos ei mennä normatiivisen poliittisen teorian alalle, vaan halutaan tutkia laajemmin legitimiteettiä osana homo sapiensin yhteisöllisen järjestäytymisen tapoja, väkivalloin hallinnoimista ei ole hyvä mieltää legitimiteetin vastakohdaksi.
Käsitän Machiavellia myötäillen legitimiteetin tarkoittavan yksilöiden halua tehdä yhteistyötä jonkun muun kuin heidän itse määrittelemänsä valta- ja normijärjestelmän puitteissa. Tästä kulmasta katsoen on olemassa myös muita epälegitiimejä yhteisön järjestämisen tapoja kuin väkivallalla uhkaaminen. Tarkoitan lähinnä sosiaalista painostamista: epäpuhtausajattelua, paheksuntaa, yksilön sulkemista yhteistyöjärjestelmän ulkopuolelle sekä ihan vaan kiusaamista. (Tätä tietty kutsutaan toisinaan henkiseksi väkivallaksi, mutta se on vastuuton käsite, jota ei pitäisi käyttää.)
Sosiaalisella painostaminella ja institutionalisoidulla väkivallalla on yhdistävä tekijä. Molemmissa on nimittäin kyse valvonnasta tai tarkemmin valvonnan kokemuksesta. Mikäli yksilö ei koe normia legitiimiksi ja uskoo, ettei sen rikkomisesta seuraa sen enempää fyysisiä kuin sosiaalisiakaan sanktioita, hän pääsääntöisesti rikkoo sitä. Valvonnan kokemus sen sijaan tekee normirikkomuksesta kannattamattoman, jopa vaarallisen tuntuisia. Valvonta välittää sanktion uhkan.
Tämä on jujuna panoptikonissa ja uskonnoissa. Tästä syystä näkymättömät toimijat, kuten Jumala tai valtio tai vanginvartija ovat keskeisiä sosiaalisessa järjestäytymisessä ja kysymyksissä normien oikeuttamisesta. Arvelen, että tämä liittyy kognitiivisessa uskontotieteessä pohdittuun hyperaktiiviseen toimijoiden havainnoimiseen. Homo sapiens, kuten muutkin saalistajat ja saalistettavat, on perimällisesti taipuvainen tulkitsemaan pienetkin vihjeet merkeiksi jonkun tärkeän (s.o. saaliin tai saalistajan) läsnäolosta. Kun ihmisen sosiaalinen kognitio evolvoitui yhä mutkikkaammaksi, taipumus ylihavainnoida toimijoita osallistui sosiaalisten järjestelmien ylläpitämiseen. Jos olen kärkäs luulemaan, että aina joku kyttää pusikossa, en päädy helposti tekemään paheksuttavia asioita edes ollessani yksin. Panoptisten toimijoiden institutionalisoiminen ja jatkuvan valvonnan vaikutelman luominen on tästä syystä helppoa vallankäyttöä.
Valvonta on tekijä, jota sekä väkivallan että sosiaalisen painostamisen uhka vaativat toimiakseen järjestelmän ylläpitäjinä. Valvonnalla tuotetut vallankäytön muodot ovat myös käytännössä legitimiteetin vastakohta, jos kohta en katso näiden kahden analyyttisen elementin esiintyvän missään puhtaassa muodossaan. Legitiimi järjestelmä tuottaa jo olemassaolollaan sosiaalista painetta. Ihmiset lienevät myös yleensä innokkaita näkemään oman elämänsä ja elämäntapansa oikeanlaisena. Tällöin valvonnan avulla tuotettu konsensus kääntyy helposti legitiimiksi.
Tutkailin tänään verenluovutusasioita. Yksi Punaisen Ristin verenluovuttamista koskevista rajoitteista on seuraavanlainen:
Miesten välinen seksi on pysyvä luovutuseste (hepatiitti- ja HIV-tartunnan mahdollisuus; tuoreiden HIV-tartuntojen määrä noin kymmenkertainen koko väestöön verrattuna)
Vähän hämmentyneenä tiedustelin asiasta lisää SPR:ltä. Sain tietoa. Rajoite periytyy 80-luvulta, jolloin etenkin HIV katsottiin miesten homoseksuaalisuuteen liittyväksi sairaudeksi -- ja jota se paljolti olikin. Nykyäänhän tartuntatrendi on toisenlainen, eikä sairaus enää leviä aivan yhtä räjähdyksenomaisesti homoseksuaalien parissa.
Samapa se, mitä tilastossa seisoo. Yhtä kaikki rajoite on vanhentunut, kuten SPR:n edustajakin minulle tunnustaa. Kaikki verilahjoitukset tarkistetaan ja taudinaiheuttajat tunnistetaan käytännössä sataprosenttisella tarkkuudella. Äskettäin tarttuneita viruksia ei tunnisteta, josta syystä verta luovuttava heteroseksuaalikaan ei saa olla pokannut muutaman kuukauden sisällä uutta seksikumppania.
Olisi fiksua poistaa homoja koskeva erityisrajoite, sillä tuoreita seksisuhteita koskeva rajoite riittää jo itsessään poistamaan luovuttajien joukosta myös homojen riskiryhmän. Eihän sitä verta kaiketikaan ole ihan niin ylenmääräisesti tarjolla, että kannattaisi tuolla tapaa kategorisesti rajata enemmän tai vähemmän satunnaisia ihmisryhmiä homman ulkopuolelle.
Tämä on tietysti myös tasa-arvokysymys, vaikka veren luovuttaminen ei olekaan kansalaisoikeus. Teknisessä mielessä tarpeettoman rajoitteen vuosia jatkunut olemassaolo kertoo sitkeistä ennakkoluuloista. Toivon Punaisen ristin kansainvälisellä tasolla ennen pitkää päätyvän näpsimpään ratkaisuun eli homoveren hyväksymiseen. Toivottavasti siis jo lähitulevaisuudessa kenen vain kaduntallaajan suoniin saattaa verenluovutuksen myötä päätyä hinttarin litkuja.
Jotkut katsovat vielä nykyäänkin tutkivansa "keskiajan" kulttuuria tai yhteiskuntaa.Pitäisi varmaan joskus analysoida keskiaikaa renessanssin jälkeisenä akateemisena kulttuurina.
En nyt jaksa siitä, että jotkut katsovat nykyäänkin tutkivansa kulttuuria.
Kukaan perheenjäseneksi mieltämäni ei ole koskaan kuollut, vaikka läheltä onkin liipannut. Enkä ole ollut mitenkään suunnattoman läheinen kummankaan kuolleen isovanhempani kanssa. Ja kuolleet kaverit ovat olleet oikestaan enemmän kaverin kavereita. Tästä syystä en katso olevani järin kokenut kuolema-asioissa.
Tähän mennessä ajatus jokseenkin läheisen ihmisen kuolemasta on aina ollut minusta paljon raskaampi asia kuin jokseenkin läheisen ihmisen kuolema. Kuolemahan selkeyttää asioita. Elävät ovat niin monimutkaisia. Suhde kuolleeseen on aina yksinkertainen ja tyhjä. Tai ainakin rehellinen suhde kuolleeseen on.
Tänä iltana televisiosta voi katsoa Scorsesen elokuvanGangs of New York. Elokuvassa on komeaa väkivaltaa, jota käytetään simppelisti ja iloluontoisesti kerronnan verevöittämiseen.
Samalla saa myös nauttia parista hottisuroosta ja -typystä.
