Ihmisen autenttinen olemus -- todistus kreationismin puolesta

Isä: - Muistatko, kun et osannut vielä puhua?
Siiri: - Muistan.
Isä: - Mitä sinä silloin ajattelit päivät pitkät?
Siiri: - Körö körö kirkkoon.

Siiri on aiemminkin harjoittanut ihmistieteellisesti kiintoisaa teologiaa (tytössä on selvästi taipumusta gnostikoksi). Keskustelu, jonka olen tuohon ylös kopioinut, on kuitenkin aivan erityisen tärkeä.

Siirillä on yhä hämärä muisto elämänsä alkutaipaleesta. Hän ilmaisee kokeneensa tuolloin jatkuvaa suuntautumista kohti Jumalan huonetta. Tämä on todiste siitä, että ihminen on luonnostaan -- ennen kuin kieli ja kulttuuriperimä likaavat hänet -- Jumalan oma, Jumalan luoma.