Viisiulotteinen
Seuraan nytkyvää kyttyrää
nytkyvä kyttyrä seuraa minua
aro käpertyy nurkista harmaata kaarta päin
päivän rata nytkyy hetken
ja lysähtää roikkumaan pääni ylle.
Kantapäistä lantion syvyyksiin
lantiosta kurkun kautta korkeuksiin
imeytyy tärkeys, kiteytyy rataan
ja aron käpertyvät reunat aaltoilevat vähän
lämmössä.
Sateen harmaa kieli hinkkaa etäistä rinnettä
kurainen virtaus hinkkaa aroon uurteen
hukkuva olento nytkyy hetken
nytkyvä kyttyräselkä karkailee
pitkin
vanhaa ja kuivaa uomaa.
Uoma seuraa auringon rataa
osittain
karkailee osittain väreilen
osittain
seuraan
rataa ja ylläni rata
taipuu, myötäilee löyhästi
sanattomia merkityksiä.
[Runotorstain aihe on matka.]
nytkyvä kyttyrä seuraa minua
aro käpertyy nurkista harmaata kaarta päin
päivän rata nytkyy hetken
ja lysähtää roikkumaan pääni ylle.
Kantapäistä lantion syvyyksiin
lantiosta kurkun kautta korkeuksiin
imeytyy tärkeys, kiteytyy rataan
ja aron käpertyvät reunat aaltoilevat vähän
lämmössä.
Sateen harmaa kieli hinkkaa etäistä rinnettä
kurainen virtaus hinkkaa aroon uurteen
hukkuva olento nytkyy hetken
nytkyvä kyttyräselkä karkailee
pitkin
vanhaa ja kuivaa uomaa.
Uoma seuraa auringon rataa
osittain
karkailee osittain väreilen
osittain
seuraan
rataa ja ylläni rata
taipuu, myötäilee löyhästi
sanattomia merkityksiä.
[Runotorstain aihe on matka.]
9 Comments:
Runon rytmi on sellainen, että lähes tuntee istuvansa kamelin selässä. Verkaisesti etenevässä tekstissä tapahtuu paljon. Hieno runo!
"nytkyvä kyttyrä" kaikkine toistoineen... poikanen katsoo vieressä ihmeissään äidin hirnumista. kuten tui sanoi, niin ihan kuin tuolla kamelin selässä matkustaisin (mikä muistaakseni on juuri tuollaista, lähes tuskaisen verkkaista nytkyntää, jossa rytmissä kyydissä istuva nytkyy luontaisella rytmillä eteen kuin ymmärtäen, kiittäen, kumartaen).
"aron käpertyminen" viehätti myös.
Nyt kyttyrällä töihin!
Hyvät hyssykät miten tehokas tuo y-äänteen käyttö! Lykkyä pyttyyn!
Kamelilla ratsastaminen on juuri tällaista! Verkkaista, keinuvaa, hiekkaista, ihanaa!
Kiitos kommenteista! Mukavaa, että tykkäsitte.
Aina näistä jutuista löytyy joku sananyhdistelmä joka mukavasti jää hiertämään; tällä kertaa se oli tuo sateen harmaa kieli joka hinkkaa. Piti lukea pariin otteeseen, joo.
"hillittyjä aplodeja"
Ah, nautinto lukea. Tuli mieleen Tuomari Nurmion "Karvainen sielu" (mielleyhtymä on positiivinen).
Kiitos taasen kommenteista.
Lähetä kommentti
<< Home