Hreian uusi ääni

Muljutan suussani
takapihan sammalesta löytynyttä
luunpalasta.
Leuassa kuristaa.

Oksennan räksän.
Se on liittainen möykky
ja toivoton.
Sen silmät ovat ummessa.
Kömpelöt varpaat harovat kaarnaa.

Minä upotan piikkikorkoni perunamaahan
ja myllään
kuohuilevaa multaa.
Siemenperuna roiskahtaa rikki.

Hapan haju
keriytyy mekkoni alle.

Siivet pyrstöön takkuuntuneina
kyljellään
lintu nousee ja piirtää
taivaalle lasista rataa.

Se menee laulavaan kitaan
ja vihdoin minäkin kasvan.



[Runotorstai ja muutos.]