Suhde kuolleeseen
Kukaan perheenjäseneksi mieltämäni ei ole koskaan kuollut, vaikka läheltä onkin liipannut. Enkä ole ollut mitenkään suunnattoman läheinen kummankaan kuolleen isovanhempani kanssa. Ja kuolleet kaverit ovat olleet oikestaan enemmän kaverin kavereita. Tästä syystä en katso olevani järin kokenut kuolema-asioissa.
Tähän mennessä ajatus jokseenkin läheisen ihmisen kuolemasta on aina ollut minusta paljon raskaampi asia kuin jokseenkin läheisen ihmisen kuolema. Kuolemahan selkeyttää asioita. Elävät ovat niin monimutkaisia. Suhde kuolleeseen on aina yksinkertainen ja tyhjä. Tai ainakin rehellinen suhde kuolleeseen on.
Tähän mennessä ajatus jokseenkin läheisen ihmisen kuolemasta on aina ollut minusta paljon raskaampi asia kuin jokseenkin läheisen ihmisen kuolema. Kuolemahan selkeyttää asioita. Elävät ovat niin monimutkaisia. Suhde kuolleeseen on aina yksinkertainen ja tyhjä. Tai ainakin rehellinen suhde kuolleeseen on.
posted by theokratie | 13.8.06
2 Comments:
Sanoisin, että se riippuu. Minulta ovat kuolleet molemmat vanhemmat ja ainoa sisar. Jos kysymyksiä on auki, ne jäävätkin auki eikä niihin koskaan saa vastausta. Jos suhde on ollut yksinkertainen, kuolema voi olla yksinkertainen. Oma suhde omaan kuolemaan muuttuu monimutkaisemmaksi, kun ei ole sukupolvia itsen ja kuoleman välillä, kuten Merete Mazzarella on muistaakseni kirjoittanut, samoin, kun kuollut on itseä nuorempi, kuten sisareni.
Ei se lopulta ole helppoa koskaan.
Juu, tuon luulisin olevan totta: Jos on henkilökohtaisia kysymyksiä auki, ne jossain määrin jäävät auki. Toisaalta kaipa osa voi myös kadota henkilön mukana.
Ja niin, ehkei se ole helppoa. Niin minulle ainakin sanotaan. Kuten totesin, en tunne kuolema-asioita järin hyvin.
Lähetä kommentti
<< Home