Draivia, draivia, eli: Sigmund goes Virilio
Psykodynaamisesti katsoen ihminen on viettiensä ajama. Arkisesti ihminen kuitenkin käsittää itse ohjaavansa itseään. Samoin ihminen käsittää itse ohjaavansa autoaan.
Psykodynamiikalla (1) ja aerodynamiikalla (2) on yhteinen hanke.
1. Vietti tekee ihmisestä sijainnittoman. Se tuottaa ihmisen vektoriksi subjektin ja objektin välille. Subjektilla ei ole itsenäistä liikemomenttia, vaan vain siihen kytkeytyvällä dynaamisella halu-ulokkeella. Subjektia ei perinteisessä mielessä ole. On vain vektori, joka venyttäytyy janaksi subjektipisteen ja objektipisteen välille.
2. Auto tekee ihmisestä sijainnittoman. Se tuottaa ihmisen tienmyötäiseksi vektoriksi. Ihmisen keholla ei ole enää omaa liikemomenttia, vaan vain dynaamisella kulkuneuvolla, johon keho kytketään. Vapaata subjektia ei perinteisessä mielessä ole. On vain vektori, joka venyttäytyy janaksi alkupisteen ja loppupisteen välille.
Tie on yksiulotteinen. Se näyttelee taitavasti kaksiulotteista ja hieman kehnommin kolmi- ja neliulotteista. Käytössä tie tulee yksisuuntaiseksi abstraktiksi janaksi, joka piirtyy alku- ja loppupisteen välille. Ympäristö, jonka tie halkoo, on nauhaa. Se on elokuva, jota seurataan tavalliseen tapaan (ikkuna)ruudulta. Elokuva kertoo vauhdista. Vauhti on matkustajalle todiste alku- ja loppupisteen yhtymisestä matkustajassa tai tarkalleen ottaen hänen matkaa tekevässä kulkuvälineessään.
Automatka on viettivektorin tuottama tunnelimainen siirtymä alkupisteestä eli haluajasta loppupisteeseen eli halun kohteeseen. Toisin sanoen automatka on yhdynnän tapahtuma. Vietti ajaa ihmisen yhdyntään. Auto-tie ajaa ihmisen yhdyntään.
Molempien draivien voidaan katsoa johtavan auto- eli itsetyydytykseen. Sekä psykodynaaminen että aerodynaaminen maailmankuva venyttävät ihmisen irti itseydestä ja esineellistävät sen toiminnan automaatiksi. Ilmeinen ero piilee tuotetun automaation seksuaalisessa suuntautumisessa.
Viettiyhdynnässä matkustajuuden kokemus on kehollista. Se tyydyttää halua, joka määrittelee subjektin. Autoyhdynnässä matkustajuuden kokemus on audiovisuaalista ja jyrkästi ulkoistavaa. Se tyydyttää subjektin määrittelevää logistiikkaa. Autoyhdyntä liittyy tässä suhteessa läheisesti pornografiaan.
"Sigmund goes Virilio"-teesi pitää erityisen hyvin paikkansa silloin, kun autoa käytetään riiuureissuilla.
Psykodynamiikalla (1) ja aerodynamiikalla (2) on yhteinen hanke.
1. Vietti tekee ihmisestä sijainnittoman. Se tuottaa ihmisen vektoriksi subjektin ja objektin välille. Subjektilla ei ole itsenäistä liikemomenttia, vaan vain siihen kytkeytyvällä dynaamisella halu-ulokkeella. Subjektia ei perinteisessä mielessä ole. On vain vektori, joka venyttäytyy janaksi subjektipisteen ja objektipisteen välille.
2. Auto tekee ihmisestä sijainnittoman. Se tuottaa ihmisen tienmyötäiseksi vektoriksi. Ihmisen keholla ei ole enää omaa liikemomenttia, vaan vain dynaamisella kulkuneuvolla, johon keho kytketään. Vapaata subjektia ei perinteisessä mielessä ole. On vain vektori, joka venyttäytyy janaksi alkupisteen ja loppupisteen välille.
Tie on yksiulotteinen. Se näyttelee taitavasti kaksiulotteista ja hieman kehnommin kolmi- ja neliulotteista. Käytössä tie tulee yksisuuntaiseksi abstraktiksi janaksi, joka piirtyy alku- ja loppupisteen välille. Ympäristö, jonka tie halkoo, on nauhaa. Se on elokuva, jota seurataan tavalliseen tapaan (ikkuna)ruudulta. Elokuva kertoo vauhdista. Vauhti on matkustajalle todiste alku- ja loppupisteen yhtymisestä matkustajassa tai tarkalleen ottaen hänen matkaa tekevässä kulkuvälineessään.
Automatka on viettivektorin tuottama tunnelimainen siirtymä alkupisteestä eli haluajasta loppupisteeseen eli halun kohteeseen. Toisin sanoen automatka on yhdynnän tapahtuma. Vietti ajaa ihmisen yhdyntään. Auto-tie ajaa ihmisen yhdyntään.
Molempien draivien voidaan katsoa johtavan auto- eli itsetyydytykseen. Sekä psykodynaaminen että aerodynaaminen maailmankuva venyttävät ihmisen irti itseydestä ja esineellistävät sen toiminnan automaatiksi. Ilmeinen ero piilee tuotetun automaation seksuaalisessa suuntautumisessa.
Viettiyhdynnässä matkustajuuden kokemus on kehollista. Se tyydyttää halua, joka määrittelee subjektin. Autoyhdynnässä matkustajuuden kokemus on audiovisuaalista ja jyrkästi ulkoistavaa. Se tyydyttää subjektin määrittelevää logistiikkaa. Autoyhdyntä liittyy tässä suhteessa läheisesti pornografiaan.
"Sigmund goes Virilio"-teesi pitää erityisen hyvin paikkansa silloin, kun autoa käytetään riiuureissuilla.
posted by theokratie | 31.5.06
2 Comments:
Kerro, Theokratie, mikä on mielestäsi vektori. Se, miten minä ymmärrrän vektorin alkiona vektoriavaruuden aksioomat täyttävässä joukossa, ei vastaa toteamustasi siitä, miten vietti ja auto muuttavat ihmisen vektoriksi. Ei myöskään sinun subjektisi liikemomentilla (p.o. liikemäärä) ole mitään tekemistä sanan alkuperäismerkityksen kanssa.
Kirjoituksesi on loistavaa kielipeliä, jossa liität sanoja toisiinsa niiden etymologioiden kautta. Matemaattis-fysikaalisin termein höystetty tekstisi on kuitenkin merkityksetöntä, sillä käytät termejä, joiden merkityksiä et oikeastaan tunne. Jos tuntisit, et todellakaan kirjoittaisi tällaista hölynpölyä.
Kirjoituksesi pyrkii nousemaan postmoderniksi ja saattaa vakuuttaa jonkun toisen yhtä sivistymättömän. Sen sijaan luonnontieteellisesti sivistyneelle se ainoastaan vahvistaa valitettavan todenmukaista stereotyyppiä höpöttävästä ihmistieteilijästä.
Käytän kirjoituksessa vektoria kohteeseen vaikuttavan voiman avaruudellistamisen metaforana. Jos halutaan lukea psykodynaamista ihmiskuvaa kuin piru Raamattua, ihminen on kuin avaruudellinen vektori. Klassiseen ajatukseen libidosta sisältyy käsitys subjektista voimana ja voiman suuntana. Vektori on myös samassa mielessä mittakaavaton kohde kuin klassinen subjekti.
Momentin käsitettä myönnän käyttäväni pelkästään maalailemiseen.
Olen matemaatikkona nuija, joten ymmärrän insinööri-ihmisen tuohtumuksen koskien termivarkauksiani.
En muuten "pelaa", vaan leikin. Minulla ei ole minkäänlaista yritystä "nousta" mihinkään, vaikka mielivaltaisella raapustelullani uhkaankin hygieniaasi.
Lähetä kommentti
<< Home